15 Suomeen kohdistuva sotilaallinen voimankäyttö ja huoltovarmuus -skenaario Vaihe 3: Eskalaatio 6–12kk: Sodan laajeneminen ja pitkittyminen Sotilaallisten sekä huoltovarmuuteen liittyvien ensimmäisten vastatoimien seurauksena Venäjä ei saavuta sabotaaseilla ja rajatuilla sotilaallisilla operaatioilla ja kaukovaikuttamisella tavoitteitaan, mikä johtaa konfliktin eskalaatioon ja laajamittaiseen sotaan. Arvio on, että suora vaikuttaminen siviilikohteisiin tulee yhä lisääntymään. Taloudelliset ja inhimilliset kustannukset kasvavat päivä päivältä. Tilanteen pitkittyessä opportunistiset kyberhyökkäykset lisääntyvät merkittävästi. Sekä rikollisryhmät että valtiolliset toimijat hyödyntävät syntynyttä sekasortoa kohdistamalla Suomeen kiristysyrityksiä, palvelunestohyökkäyksiä ja tiedustelutoimintaa. Puolustustila ja sotatalouteen siirtyminen on tuonut mukanaan koko yhteiskunnan toimintalogiikan muutoksen eli kysymys ei ole vain tuotannollisista ja taloudellisista uudelleenjärjestelyistä tai resurssienhallinnan muutoksista. Koko yhteiskunnan toiminta on nyt jatkuvassa mukautumisen ja sopeutumisen tilassa. Valtion rooli taloudessa kasvaa merkittävästi, ja julkinen talous velkaantuu nopeasti huolimatta merkittävästä ulkopuolisesta sotilaallisesta, taloudellisesta ja humanitäärisestä avusta. Talous pyritään pitämään käynnissä, ja yritykset pyrkivät jatkamaan toimintaansa. Yritystoiminnassa tapahtuu kuitenkin − toimialasta riippuen − mittavaa supistumista erityisesti pk-sektorilla. Voimavarojen kohdentaminen muuttuu: mm. sosiaali- ja kulttuurialojen rahoitusta leikataan, kun taas investoinnit puolustukseen, huoltovarmuuteen-, sisäiseen turvallisuuteen ja infrastruktuuriin kasvavat. Julkinen hallinto pyrkii ohjaamaan tuotantoa, kulutusta ja työvoiman liikkuvuutta. Yhteiskunnan rakenteet, prioriteetit ja resurssien käyttö on muokattu tukemaan puolustuksellisia sekä huoltovarmuuden ja sisäisen turvallisuuden turvaamiseen liittyviä tavoitteita. Teollisuuden painopiste siirtyy siviilituotteista strategisiin resursseihin: metalli-, elektroniikka- ja kemianteollisuus ohjataan tuottamaan materiaaleja, joita tarvitaan asejärjestelmissä, viestintäinfrastruktuurissa ja logistiikassa. Siviilituotantoa supistetaan, ja kriittiset alat saavat etusijan raaka-aineiden, energian ja työvoiman jaossa. Itämeren merikuljetuksissa tapahtuu osittaista ja ajoittaista toipumista uudelleenreitityksen kautta, suojaustilanteen paranemisen seurauksena ja kun osa satamista ja reiteistä saadaan jälleen käyttöön. Ruotsin ja Norjan rooli kuljetusten uudelleenreitityksessä on olennainen. Venäjän kanssa on myös pyritty neuvottelemaan tiettyjen kuljetusten mahdollistamisesta. Merikuljetusten kokonaisvolyymi on laskenut kuitenkin merkittävästi normaalitasosta ja vaihtelee 30–60 prosentin välillä. Toimintakyvyn ylläpidon ja palauttamisen näkökulmasta erityisenä ongelmana on jaksotetut iskut, jossa korjaustoimenpiteitä seuraa uusi isku. Kriittistä infrastruktuuria ja palveluita saadaan palautettua, mutta erilaiset häiriöt ovat jatkuvia. Jatkuvaa ja pahenevaa pulaa on komponenteista, varaosista ja henkilöresursseista. Infrastruktuurin tekninen suorituskyky ja samalla myös korjauskapasiteetti heikkenee asteittain ja pysyvästi jatkuvan korjaamisen ja tuhoutumisen vuorottelun seurauksena. Kriittisten komponenttien puute johtaa siihen, että osa organisaatioista turvautuu epävirallisiin tai valvomattomiin hankintakanaviin. Tämän seurauksena markkinoille päätyy laitteita ja ohjelmistoja, joiden alkuperää on vaikea todentaa ja jotka voivat sisältää takaovia tai manipulointia. Tämä kasvattaa järjestelmien huomaamattoman kompromisoitumisen riskiä. Sodan eskaloituessa ja siirtyessä selkeästi maahyökkäysvaiheeseen erityisen tärkeäksi tekijäksi nousee terveydenhuolto. Tärkeää on, että inhimilliset elinolosuhteet pystytään yleensä säilyttämään kelvollisella tasolla. Ihmiset siirtyvät yhä laajemmin pois rajaseutujen läheisyydestä mutta osa väestöstä haluaa kuitenkin jäädä elämään edelleen omaan kotiinsa. Myös yritystoiminta rintamalinjan läheisyydessä on erittäin haastavaa ja usea kriittinen yritys joutuu keskeyttämään toimintansa. Sotatalouteen siirtyminen vaikuttaa merkittävästi kansalaisten arkeen. Kulutustavaroiden saatavuus heikkenee ja säännöstelyä otetaan käyttöön. Erityisesti harvaan asutuilla ja logistisesti hankalasti saavutettavilla alueilla saatavuushaasteet esimerkiksi polttoaineissa korostuvat. Kansalaisia kannustetaan osallistumaan talkoohenkisesti yhteiseen ponnistukseen – joko työpanoksellaan, säästämällä resursseja tai tukemalla moraalia ja yhtenäisyyttä. Media ja kulttuurituotanto alkaa heijastaa ympäröivää maailmaa: isänmaallisuus, uhraukset ja yhteinen vastuu ovat nyt viestin pääsisältö. Julkinen keskustelu muuttuu, ja kriittiset näkökulmat vaimenevat, ja ne myös pyritään rajaamaan kansallisen yhtenäisyyden tieltä. KUVITTEELLINEN SKENAARIO
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=