17 Suomeen kohdistuva sotilaallinen voimankäyttö ja huoltovarmuus -skenaario Vaihe 4: Pitkittynyt häiriö yli 12kk: Kulutussota – siirtyminen ajan voittamisesta sen kestämiseen Nopeasta reagoinnista rakenteelliseen muutokseen. Sotilaallisen konfliktin alussa yhteiskunnan ensisijainen tavoite oli voittaa aikaa. Ensimmäiset kuukaudet kuluivat valmiuden nostamiseen, reservien mobilisointiin, varastojen ja varajärjestelyiden käyttöönottoon, kriittisten toimintojen skaalaamiseen ylös ja vähemmän kriittisten alas. Poikkeusolojen lainsäädäntö mahdollisti nopeutetun päätöksenteon, ja aiemmin suunnitellut sekä harjoitellut varautumismallit otetiin käyttöön. Alussa oli selvää, että kriisi olisi todennäköisesti ankara, mutta samalla toivottiin sen olevan nopeasti ohimenevä. Tässä vaiheessa huoltovarmuus toimi tilapäisenä mekanismina, jonka tehtävänä on tukea yhteiskuntaa kriisin yli. Sodan alkuvaiheen keskeisin opetus oli, että sodassa tunnettu epävarmuus eli riskit muuttuvat laajasti todennäköisemmiksi, ja lisäksi joudutaan kohtaamaan yllätyksiä, joihin ei oltu osattu edes varautua. Kun loppu ei ole näköpiirissä, väliaikaisista ratkaisuista siirrytään pysyviin rakenteisiin. Konfliktin pitkittyessä yhteiskunta siirtyy asteittain pois odotuksesta, että paluu normaaliin tapahtuisi lähiaikoina. Muutos ei perustu yksittäiseen päätökseen, vaan lukuisiin pieniin sopeutumistoimiin eri tasoilla. Yritykset siirtyvät lyhyen aikavälin suunnittelusta toistaiseksi-tilaan, ja kotitaloudet alkavat varautua syvenevään niukkuuteen. Huoltovarmuus ja väestön peruselämisen edellytysten turvaaminen alkaa muodostua yhteiskunnan pysyväksi toimintamalliksi, ei vain kriisimekanismiksi. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, kykeneekö yhteiskunta siirtymään resurssien kuluttamisesta niiden kestävään uusintamiseen. Pitkittyneen sodan oloissa talouden peruslogiikka muuttuu perustavanlaatuisesti, ulkopuolisen tuen merkitys kasvaa ja valtio velkaantuu nopeasti. Toimintavarmuus nousee tehokkuuden edelle, ja halvimman vaihtoehdon sijaan suositaan valintoja, jotka ovat korjattavissa, huollettavissa ja hallittavissa kotimaasta käsin. Varastoista tulee osa tuotantoketjuja, ei niiden varajärjestelmä. Hitaus ja redundanssi hyväksytään mikäli ne lisäävät kestävyyttä. Työ ei ole enää vain ammatti tai toimeentulo vaan osa yhteistä kestävyyttä. Uudelleenkoulutus on nopeaa ja käytännöllistä, sekä enemmän velvollisuutta kuin mahdollisuutta. Kuluttamisesta tulee moraalinen kysymys: mitä ostetaan, miksi ja keneltä. Valinnat eivät enää heijasta vain mieltymyksiä, vaan myös sitoutumista yhteiseen kestävyyteen. Konfliktin kestäessä korostuu kysymys päätösvallasta välttämättömimpien resurssien − veden, ruoan, energian ja lääkkeiden − saatavuudesta. Mikäli Venäjä kykenee toiminnallaan kattavasti vaikuttamaan näiden saatavuuteen Suomessa, yhteiskunnan toimintakyky ja sen myötä puolustuskyky heikkenee olennaisesti. Sotilaallisen ja siviiliyhteiskunnan välinen raja hämärtyy. Puolustus ei ole vain joukkoja ja kalustoa, vaan sähköverkkoja, sairaaloita, tietoliikennettä ja logistiikkaa. Jokainen häiriö infrastruktuurissa tuntuu rintamalla, ja Kuva: AI KUVITTEELLINEN SKENAARIO
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=