6 Suomeen kohdistuva sotilaallinen voimankäyttö ja huoltovarmuus -skenaario Opastus huoltovarmuuden SUUNTA-suunnittelukehykseen Huoltovarmuuden SUUNTA-suunnittelukehys jäsentää häiriötilanteiden vaikutusten yhteiskunnallista vakavuutta sekä kehittymistä eri vaiheissa ja siten näiden vakavuuden edellyttämää yhteiskunnallista suorituskykyä. Skenaario on kuvattu Huoltovarmuuskeskuksen SUUNTA-suunnittelukehyksen vaiheiden mukaisesti. Yhteiskunnan varautuminen ja valmius perustuvat ensisijaisesti kriittisten toimijoiden omaehtoiseen varautumiseen. Yritysten osalta tämä tarkoittaa liiketoimintalähtöistä varautumista. Liiketoiminnan häiriötilanteista toimijat selviävät pääsääntöisesti omin toimin. Omaehtoisessa varautumisessa toimijoita auttavat huoltovarmuuden peruspalvelut. Häiriötilanteen pitkittyessä tai koskettaessa samanaikaisesti useita toimijoita vaikutukset alkavat näkyä laajemmin yhteiskunnassa toimitusvarmuuden häiriöinä. Näissä tilanteissa toimijat eivät enää kykene palauttamaan toimintakykyään omin toimin tai riittävän nopeasti, vaan tarvitaan yritysten ja viranomaisten välistä yhteistoimintaa. Yhteistoiminta tapahtuu markkinaehtoisesti, ja sitä tukevat palvelut, jotka mahdollistavat tehostetun yhteistyön ilman valtion ohjausta. Nämä tilanteet eivät kuitenkaan vielä uhkaa väestön elinmahdollisuuksia tai koko yhteiskunnan toimintakykyä. Vakavimmissa tilanteissa häiriö uhkaa koko yhteiskunnan huoltovarmuutta sekä väestön elinmahdollisuuksia. Tällöin tilanne edellyttää yritysten ja viranomaisten toimien lisäksi laajasti valtion toimia yhteiskunnan peruspalvelujen turvaamiseksi, sillä markkinat ja yksittäiset viranomaiset eivät kykene omin keinovalikoimin ratkaisemaan tilannetta omaehtoisesti tai riittävän nopeasti. Käytössä voi olla monipuolinen keinovalikoima, joista laajasti tunnettuja ovat esimerkiksi valtion varmuusvarastojen vapauttaminen sekä toiminnan ohjaaminen valmiuslain tai poikkeusoloja koskevan lainsäädännön avulla. Myös yritysten omat erityiset kyvykkyydet ja verkostot ovat tarpeen kokonaisuuden sekä tilanteessa selviämisen kannalta. SUUNTA-suunnittelumalli huomioi häiriötilanteen vakavuuden lisäksi myös sen ajallisen keston. Vaikka mallissa kuvatut kestot ovat viitteellisiä, ne kuvaavat ihmisten ja markkinoiden reagointi- ja sopeutumiskykyä eri vaiheissa. Häiriötilanteen alkuvaiheessa epävarmuus ja yllätyksellisyys sekä hallitsemattomuus korostuvat. Tilanteen eskaloituessa sopeutuminen alkaa, ja toimintamalleja pystytään hahmottamaan yhä paremmin. Pitkittyneessä tilanteessa syntyy kokonaan uudenlaisia vakiintuneita toimintatapoja, ja liiketoimintalähtöisesti syntyvät uudet markkinaratkaisut alkavat osaltaan lieventää tilannetta.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=