Grüße aus Düsseldorf!
Arvoisat Kurssiveljet!
1990-luvun alussa muutin töiden perässä Saksaan, ”ehkä kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi”. Jossakin vaiheessa huomasin kuitenkin että asun täällä pysyvästi enkä suunnittele paluuta Suomeen enää. Kesäisin olemme säännöllisesti viettäneet 2-3 viikkoa Paraisten saaristossa, talvisin tulen Suomeen vaan pakon edestä, lähinnä hautajaisiin tai joskus työn merkeissä. Lumikiintiöni tuli lopullisesti täyteen Haminassa sinä sinä tammikuun viikonloppuna jolloin mellä oli aurausvalmius: Sunnuntaisinhan oli normaalisti herätys myöhemmin, mutta kun la-su välisenä yönä oli satanut paljon, päivystäja herätti jo viideltä ja komensi pihalle lapioimaan. Kun väylät olivat kahdeksan maissa saatu aurattu saapui kuljetuskomppanian traktori ja kuljettaja totesi että työ olikin jo miesvoimin suoritettu.
Arvaa harmittiko!
Kirjoitin armejan aikaan päiväkirjaa jota en ole vieläkään lukenut, ehkä siitä joskus vielä ilmestyy kirja.
Olin ilmeisesti jossakin valmiuslistalla ja jouduin/pääsin kertausharjoituksiin aika nopeastikin palveluksen jälkeen, ja ylennys tulikin nopeasti. Sotilasurani päättyyi kuitenkin kun syksyllä 1992 muutin tänne Saksaan.
RUK oli mielenkiintoinen kokemus. En tiedä karttuiko johtamistaitoa, mutta itseluottamus ainakin kasvoi. Päiväkirjaan kirjoitin, että mikäli joskus myöhemmin tulisi mieleeni, että kurssista olisi ollut hyötyä, nin käskin itseäni lukemaan kirjoittamani teksti uudestaan. Itse asiassa kävin tänä vuonna maaliskuussa 2026 Haminassa ensimmäistä kertaa RUK-kurssin jälkeen. Olin työmatkalla paperitehtaalla Inkeroisissa ja päätin poiketa, mutta lähdin heti pois kun aikaisemmin sanottu lumenauraus tuli taas mieleen. Päärakennuksen vastapään Sotku näytti suljetulta.
Kurssitapaamisen viikonloppu ei valitettavasti sovi aikatauluuni.
Beste Grüße an meine Kommilitonen!
res. luutn. Tryggve S. – Jaarli 183 RUK 2.K
